Puhelinmakki

Olen kauan ajatellut että pitäisi kirjoittaa minun Suomen kielestä. Joka varmaan joskus saattaa olla vähän huono. Olen syntynyt ja melkein aina asunut täällä Ruotsissa. Yhden kesän "asuin" Suomessa pari kuukautta, olin töissä siellä Nordjobbarina. Ja vuoden Englannissa, mutta muuten vain täällä Ruotsissa. Suomi oli minun ensimmäinen kieli. Muistan kun pienenä aloin olemaan ulkona ja leikkimään ruotsalaisten lasten kans, lapsethan voi leikkiä ilman samaa kieltä. Muistan kun yritin ja yritin osata lausoa jotkut vaikeat ruotsalaiset sanat oikein. "Sju", "kött", "Stjärna"...
Saati sitten kun ruotsalaiset yrittivät osata sanoa minun nimen oikein... Katti... Kaati... Gatti... Yksi minun kaveri päätti että oikea tapa sanoa se oli Gatti.. Nyt olen niin tottunut että en edes reflektoi jos sanovat vähän eri tavoilla. Tavallisin joten enimmät nyt sanoo on Katti. Ja myös minä itse kun esittelen itseni ruotsalaisille... Jos sanon nimeni suomalaisella tavalla saan vastaukseksi -Va??
Minulla oli lapsena yksi "paras" kaveri, tyttö jonka kans melkein aina lekittiin. Olin hänen mukana asuntovaunulomilla, täällä Ruotsissa ja Norjassa. Ruukasin useasti lähettää postikortteja Suomen sukulaisille. Kerran lähetin Norjasta kortit, ja olin kirjoittanut jotain että olin soittanut kotiin puhelinmakista.. Myöhemmin sain tietää että tämä oli pistänyt minun tädit suureen nauruun.. Puhelinmakki, eihän semmoista sanaa ole, vain paskamakkeja on, ei puhelinmakkeja... Minä vissiin luulin että kaikki pikku kopit on makkeja... Onkohan tuo paskamakki muuten ehkä murretta? Vai käytetäänkö (käytettiinkö) sitä koko Suomessa?
Koulussa minulla aina joskus oli kotikielen opetusta. Mutta kovin vähäistä se oli.
Suomen kieli siis oli minun ensimmäinen kieli, mutta nykyään ruotsi on se kieli jota osaan parhaiten. Ajattelen ruotsiksi.
Tässä on selitys siihen miksi en tavallisesti ole kirjoittanut niin pitkästi täällä blogissa, ja kommenttini ehkä joskus on aika lyhyitä.. ajattelen että ehkä kirjoitan väärin. Useasti saan miettiä moneen kertaan että voikohan näin sanoa suomeksi..
Silti yritän pitää kiinni suomen kielestä vielä. Puhun lapsilleni, jotka ovat kolmannen polven siirtolaisia, Suomea. Ja ehkä siksi silti haluan kirjoittaa suomalaista blogia.. Tykkään Suomesta, lapsena oltiin joka kesä suomessa monta viikkoa. Oli aina niin mukava olla suvun luona, ihanat tädit, enot, serkut... Mummit ja pappa..
No nyt tästä taitaakin vaihteeksi tulla liian pitkää kirjoitusta;)

Ps Tohdinkohan sanoa että olen ollut töissä kääntäjänä...? Mutta silloin ei ainakaan ollut mukana sanoja puhelinkopeista;)

Min lilla Stjärna 

4 comments

  1. Mä en ole ainakaan koskaan kuullut tuollaisesta "makki" sanasta. :D Et olisko se jotenkin sieltä ruottista kuitenkin. :)
    Mutta siis kirjoita vaan! Ei tästä tekstistä ainakaan mitenkään huomaisi, että sun suomenkieli olisi jotenkin heikkenemässä. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Satu:) Pitää vaan yrittää kirjoittaa kuitenkin:)

      Delete
  2. Kirjoita ihmeessä suomeksi - ei sillä oikeinkirjoituksella oo niin väliä - hyvin sun kirjoittaman kuitenkin ymmärtää - ja se on pääasia :)
    Ihanaa että puhut suomea lapsille vaikka olet asunut aina siellä! Mun täti muutti Saksaan yli 40 vuotta sitten,meni saksalaisen kanssa naimisiin,antoi 4 lapselleen täysin suomalaiset nimet ja puhui heille suomea kunnes lapset oli teini-ikäisiä,sitten enemmän saksaa. Kolme vanhinta puhuu edelleen suhteellisen hyvin suomea,ja heidän lapsensakin ymmärtävät (yksi puhuukin) aika paljon. Kaksi kieltä on rikkaus :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Jenni:) Pitää kirjoittaa kuitenkin, vaikka välillä en tiedä kirjoitanko oikein hehe:)
      Se on kyllä hyvä osata kahta kieltä:)

      Delete